Aurinko paistaa. Lähdin etsimään
hyvää Internetiä ja hyvää aamupalaa. Ruplan huono kurssi on
saanut minut tuntemaan itseni epätavallisen rikkaaksi. Muutamaan
päivään en ole enää syönyt kotona, vain kahviloissa ja
ravintoloissa.
Tiistaina sain todistukseni. 17
opintopistettä, kaikki aineet excellent, vaikka niin kyllä kaikilla muillakin. Ulkomaalaiset ovat reippaita opiskelijoita. Annoin kieliopin opettajalle suklaalevyn. Hän lupasi lähettää vastalahjaksi sähköpostilla minulle tehtäviä свой-pronominista.
Joka päivä ihmettelen sitä, että ymmärrän pienet keskustelut ympärilläni. Kuulen sivukorvalla, miten kioskinpitäjät sättivät toisiaan: seitanrullani toimitus viivästyy, koska kokki teki vahingossa seitanrullan edelliselle asiakkaalle falafelrullan sijaan. Ymmärrän puhelimeen puolisolle tiuskitut haukut: sinä olet rikkonut minut. Hymyilen hedelmäkaupan kassalle, kun hän kerää kädestäni kolikoita: kun käyt täällä, kukkarokin kevenee ja elämä on helpompaa. Menen kauppaan ilman takkia, ja vanha rouva hymähtää: joillakin on kylmä veri, joillakin kuuma veri.
Minulla on ollut paljon vieraita Suomesta täällä. Olen leiponut itsenäisyyspäivänä Runebergin torttuja ja Lucianpäivänä joulutorttuja. Vieraiden mukana tänne on kantautunut konvehteja ja joulumieltä.
Lauantaiaamuna lähden Pskoviin. Maanantaiaamuna lähden Suomeen. Minulla on sellainen olo, niin kuin lopussa ehkä kliseisesti kuuluu ollakin. Väsynyt, mutta onnellinen.
