Välillä on ollut vähän monimutkaista. Kirjoitin sitten itselleni listan, mitä minun pitää tehdä, jos tuntuu, että elämä on vain pääni sisällä pyöriviä ajatuksia. Eilen vilkaisin listaani ja lähdin retkelle. Menin ensin bussilla Vasilin saarelle ja kävin Venäjän vanhimmassa museossa Kunstkamerassa toteamassa, etten ole kiinnostunut intiaanien esineistöstä ja että en tiedä olenko kiinnostunut epämuodostuneista sikiöistä, koska en pysty edes katsomaan niitä. Kun tulin ulos museosta, seisoin hetken kadulla, katselin ohi ajavia autoja ja totesin, ettei ole kylmä. Lähdin kävelemään kohti lähintä tietämääni hiekkarantaa, joka löytyy saarelta, josta löytyy myös Pietari-Paavalin linnoitus. Reittivalintani oli täydellinen, koska sain kävellä koko ajan Nevan rantaa, ja mitä kauemmin kävelin, sitä enemmän unohdin kaiken ja vain olin.
Ihailin miestä, joka kellui pienellä kumiveneellä keskellä Nevaa ja onki kahdella vavalla.
Katselin, miten lapset leikkivät linnoituksen muurin vieressä. Hiekalla oli paljon aarteita.
Olisin halunnut ottaa oikeasti kuvan naisesta, joka istui hievahtamatta vilttiin kääriytyneenä ja tuijotti vettä. Mutta en uskaltanut kysyä lupaa, joten kuvasin vain selän, ja senkin turvallisen etäisyyden päästä.
Hieno tuo sun ajatus listasta, jossa on asioita mitä pitää tehdä, jos elämä on vain päässä pyöriviä ajatuksia. Toimisi varsinkin näin syksyllä, kun on liiankin helppo jäädä sisälle lämpimään... :)
VastaaPoistaMulle se toimii näköjään jo pelkällä olemassaolollaan, sillä ton kerran jälkeen mun ei oo tarvinnut katsoa listaa. :) Sisällä on ihanan lämmin, mutta ulkona on ihana lumisade, joten lähden nyt sinne. Joskus me ollaan näihin aikoihin vietetty jo pikkujouluja, Iina. :)
VastaaPoistaHassua ajatella että oltais joskus näin aikaisin jo pikkujoulusteltu. Toisaalta nytkin kuuntelen joululauluja (vähän tuntemattomampia, perinteiset säästän joulun tienoille). ;) Luminen Pietari on varmasti kaunis!
VastaaPoista