perjantai 3. lokakuuta 2014

Uusia kokemuksia

En ole ennen istunut venäläisessä kahvilassa kuuntelemassa, miten valkotukkainen nainen soittaa kitaraa ja ystävät hänen ympärillään laulavat venäläisiä kansanlauluja ja lopulta Krokotiili Genan syntymäpäivälaulua, koska me emme juuri muita venäläisiä lauluja tienneet.

En ole ennen omistanut laajamittaista kuvallisten korttien kokoelmaa. Kokoelmani tuli täydelliseksi, kun hankin eilen joukkoliikennekortin. Nyt pääsen matkustamaan bussilla ja metrolla ilman ikuista kolikkojen etsintää ja lippujen ostamista. Sen kunniaksi tulin tänään metrolla koulusta kotiin, vaikka on kävelysää: aurinkoista ja lämpimän tuntuista, lähes kymmenen astetta plussan puolella. Oikeasti yhden pysäkinvälin matkustaminen metrolla on aika turhanaikaista, liukuportaissa ja käytävillä saa viettää niin kauan aikaa, mutta pidän metron tuoksusta, jonka huomaa heti, kun astuu sisään asemalle ja kulkuporttien luo. Ja se on kivaa, miten ihmiset odottavat metroa ja jonottavat suorissa riveissä metrolaiturilla, ovien molemmin puolin.

En ole ennen kuullut venäläisen puhuvan Tsetsenian sodasta. Oikeastaan en ole juuri koskaan kuullut kenenkään puhuvan siitä. Ehkä olen liian nuori. Siksi alan vähitellen kiinnostua kurssista, jolla käsitellään Venäjän nykyistä poliittista ja taloudellista tilannetta, ja jotta voitaisiin ymmärtää syitä ja seurauksia, myös Neuvostoliiton hajoamista ja vuosia sen jälkeen. Opettaja tuo vahvasti esille oman tulkintansa historian kulusta ja nykyisestä poliittisesta tilanteesta. Hän myös korostaa sitä, että eurooppalaisten tapa nähdä asiat on välillä hyvin kaukana venäläisten tavasta. Siksi minusta aluksi tuntui, etten halua viettää viikostani kolmea tuntia kuuntelemassa, miten Putinia kehutaan ja Euroopan unionia kritisoidaan. Nyt ajattelen, että kun minulla on tilaisuus kuunnella, niin minä kuuntelen. Kaikki on yllättävän loogista niin, kuin opettaja sen selittää. Ei välttämättä hyvää eikä huonoa, vaan erilaista. Tämä on Venäjä. Ja totuus on, että olen tiennyt hävettävän vähän venäläisestä yhteiskunnasta. Tämän päivän oppituntien jälkeen osaan selittää esimerkiksi sen, miksi Venäjän presidentillä on niin suuret valtaoikeudet, miten Tsetsenian sotaan ajauduttiin ja miksi Jeltsin valittiin presidentiksi toiselle kaudelle. Ainakin opettajani näkemyksen.

Huomenaamulla menen rautatieasemalle Allegroa vastaan.  Sitäkään en ole ennen tehnyt. Kun on jo kuukauden odottanut, ei jaksaisi enää edes yhtä iltaa ja yötä. Tule huominen nopeasti!






3 kommenttia:

  1. Kun minulla on nyt viisumi, on tahtipuikko jo ilmassa. Odotus on kyllä ollut Adagio, mutta pian me kuljemme Nevskillä, Andantino.

    VastaaPoista
  2. :D Miten minä voisin ymmärtääkään kaikkea mitä sanot. Siitä huolimatta, tervetuloa!

    VastaaPoista
  3. Olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta tähän hätään vain se, että onpa kiva kun kirjoitat. T Liisa V-B

    VastaaPoista