En ole ennen istunut venäläisessä kahvilassa kuuntelemassa, miten valkotukkainen nainen soittaa kitaraa ja ystävät hänen ympärillään laulavat venäläisiä kansanlauluja ja lopulta Krokotiili Genan syntymäpäivälaulua, koska me emme juuri muita venäläisiä lauluja tienneet.
En ole ennen omistanut laajamittaista kuvallisten korttien
kokoelmaa. Kokoelmani tuli täydelliseksi, kun hankin eilen
joukkoliikennekortin. Nyt pääsen matkustamaan bussilla ja metrolla ilman
ikuista kolikkojen etsintää ja lippujen ostamista. Sen kunniaksi tulin
tänään metrolla koulusta kotiin, vaikka on kävelysää: aurinkoista ja
lämpimän tuntuista, lähes kymmenen astetta plussan puolella. Oikeasti
yhden pysäkinvälin matkustaminen metrolla on aika turhanaikaista,
liukuportaissa ja käytävillä saa viettää niin kauan aikaa, mutta pidän
metron tuoksusta, jonka huomaa heti, kun astuu sisään asemalle ja
kulkuporttien luo. Ja se on kivaa, miten ihmiset odottavat metroa ja
jonottavat suorissa riveissä metrolaiturilla, ovien molemmin puolin.
En
ole ennen kuullut venäläisen puhuvan Tsetsenian sodasta. Oikeastaan en
ole juuri koskaan kuullut kenenkään puhuvan siitä. Ehkä olen liian
nuori. Siksi alan vähitellen kiinnostua kurssista, jolla käsitellään
Venäjän nykyistä poliittista ja taloudellista tilannetta, ja jotta
voitaisiin ymmärtää syitä ja seurauksia, myös Neuvostoliiton hajoamista
ja vuosia sen jälkeen. Opettaja tuo vahvasti esille oman tulkintansa
historian kulusta ja nykyisestä poliittisesta tilanteesta. Hän myös
korostaa sitä, että eurooppalaisten tapa nähdä asiat on välillä hyvin
kaukana venäläisten tavasta. Siksi minusta aluksi tuntui, etten halua
viettää viikostani kolmea tuntia kuuntelemassa, miten Putinia kehutaan ja Euroopan unionia kritisoidaan. Nyt ajattelen, että kun minulla on tilaisuus kuunnella, niin
minä kuuntelen. Kaikki on yllättävän loogista niin, kuin opettaja sen
selittää. Ei välttämättä hyvää eikä huonoa, vaan erilaista. Tämä on Venäjä. Ja totuus on, että olen tiennyt
hävettävän vähän venäläisestä yhteiskunnasta. Tämän päivän oppituntien
jälkeen osaan selittää esimerkiksi sen, miksi Venäjän presidentillä on
niin suuret valtaoikeudet, miten Tsetsenian sotaan ajauduttiin ja miksi
Jeltsin valittiin presidentiksi toiselle kaudelle. Ainakin opettajani näkemyksen.
Huomenaamulla menen rautatieasemalle Allegroa vastaan. Sitäkään en ole ennen tehnyt. Kun on jo kuukauden odottanut, ei jaksaisi enää edes yhtä iltaa ja yötä. Tule huominen nopeasti!
Kun minulla on nyt viisumi, on tahtipuikko jo ilmassa. Odotus on kyllä ollut Adagio, mutta pian me kuljemme Nevskillä, Andantino.
VastaaPoista:D Miten minä voisin ymmärtääkään kaikkea mitä sanot. Siitä huolimatta, tervetuloa!
VastaaPoistaOlisi paljonkin kommentoitavaa, mutta tähän hätään vain se, että onpa kiva kun kirjoitat. T Liisa V-B
VastaaPoista