Tänään kävin Pietarhovissa niin, että näin kuuluisat suihkulähteet. Siellä oli paljon palatseja ja kultaa ja kaikkea loisteliasta, mutta minulle tärkeintä oli se, että välillä oli aivan hiljaista. Ja että siellä oli paljon metsää, ja aurinko paistoi puiden lomasta. Ja kun käveli tarpeeksi kauas, näki meren.
Asuntolasta pääsee Pietarhoviin niin (esimerkiksi), että menee metrolla Nevski Prospektin asemalta Avtovon asemalle ja nousee sieltä bussiin numero 210. Voi olla niin, että bussi on täynnä vanhoja ihmisiä, ja koska nuoren ihmisen kuuluu olla kohtelias, nämä vanhat ihmiset vievät kaikki istumapaikat ja nuoret ihmiset nojailevat ikkunaan ja pyyhkivät hikeä otsaltaan, koska syyskuun aurinkokin on lämmin. Ja voi olla niinkin, että joltain pysäkiltä jo ennestään täyteen bussiin nousee luokallinen lapsia muutaman opettajan tai muun aikuisen kanssa. Voi sitä meteliä ja varpaille hyppimistä. Olisittepa nähneet. Mutta minä huomasin, että minulla on melkein ollut ikävä lapsia. Hymyilytti, ei yhtään ärsyttänyt, vaikka matkustamisen mukavuudesta joutuikin tinkimään.
Voi Lauraiseni! Mukava lukea sun kirjotuksia. Hienoja päiviä sinne! Nyt yritän vihdoin mennä opiskelemaan, blogisi rikkoi jo vakaan päätökseni! :)
VastaaPoistaPs. Saatat saada enemmän kommentteja jos sallit pelkällä nimellä & anonyymisti kommentoimisen. Vai saako tänne kommentoida? ;P
Voi Aino, kiitos kommentistasi ja ehdotuksestasi! Oon niin kokematon blogisti, ettei mieleeni edes tullut katsoa kommentointiasetuksia. :) Mutta nyt on kaikille mahdollisuus kommentoida, ja kommentit on kyllä tervetulleita. Toivottavasti opiskelusi oli tehokasta! :)
VastaaPoistaMukava lukea sun kuulumisia! Tulee ihan oma vaihtoaika mieleen, oli se kyllä hienoa aikaa! :) Muista nauttia sielläolosta, vaikka ikäväkin varmasti välillä kaihertaa. Aurinkoisia hetkiä sinne! <3
VastaaPoistaKiitos paljon, Aikku! Oon vuorotellen nauttinu täällä olosta ja ikävöiny Suomeen, ja välillä molempia yhtä aikaa. :) Oon minä iloinen, että tänne lähdin. Hyvää syksyä myös pohjoisemmaksi! <3
Poista